13.11.2017

Uusi alku


 




Hei moi moi ❤️

Vuoden vaihdetta kohti mennään ja ajattelin tännekkin päivittää vuoden viimeiset kuulumiset.
Koko talvi ja syksy on edennyt ihan järjettömällä vauhdilla. Mun hevoselämään, ja no, koko muunkin elämän osalta tullut lyhyessä aikaa paljon uutta. Me asutaan nykyisin Hämeenlinnassa. Hevonen vaihtoi tallia elo-syyskuu vaihteessa onnistuneesti. Vuoden vaihteessa se tosin muuttaa maneesitallille Renkoon! 😊

 Täytyy sanoa että oon viihtynyt täällä uudessa kodissa! Alkuun tottakai mietin miten sopeudun kaupunkiin ja kaikki oli niin uutta. Hämeenlinna paikkana onkin ollut mulle aina tärkeä ja mieluinen, joten suuri hyppy tuntemattomaan muutto ei ollut. 💗  Täällä oli kodikas ilmapiiri heti alusta asti.
Me asutaan Hattulassa rauhallisella alueella peltojen keskellä. Täällä asustaa paljon koiria ja lapsiperheitä..




 Toukon kanssa ehdittiin kunnolla treenata syys- ja lokakuu. Lokakuussa käytiin hyppäämässä Niihamassa hyvän mielen metri melkein vuoden tauon jälkeen. Olin ihan tyytyväinen kun rata oli puhdas vaikkei hypyt ihan parhailta mahdollisilta tuntunut. Marras- ja joulukuu on menty tosi rennosti, aika paljon kelien mukaan.. Joulu vietettiin meidän vanhemmilla perjantaista tiistai aamuun. Ihana oli olla siellä taas kiirehtimättä mihinkään 💗
Eilen Touko kengitettiin ja tänään suuntaan sen kanssa maastoon kävelemään. Viikon loppupuolella onkin hepan muutto edessä! Mahtavaa päästä taas kunnolla ratsastamaan maneesille!!







Pohdin tässä yhtenä iltana noustessani Toukon kyytiin, että onkohan tässä mitään järkeä. Sen lomailtua viisi päivää monesta syystä, ja suunnitelmissa mennä pilkko pimeään metsään. Lähteä kaksin jäisille teille kun energiaakaan ei varmaan puutu. No, ajattelin että jossain on liikutettava kun kenttäkin oli ihan koppurainen. Kun istahdin satulaan ja lähdettiin käveleen tunsin heti kuinka koitoisaa ja tuttua satulassa oli. Touko käveli rennosti pitkin askelin mitään säikkymättä. Kun oltiin menty jo jonkin matkaa metsätietä mulla nousi tunteet pintaan. Se, miten hyvän mielen tää tuo. Lisäksi kiitollisuus että tää kaikki on mahdollista! Edellisinä viikkoina ehdittiin käydä mm keilaamassa ja kiipeilemässä. Olihan ne ihan hauskoja, mutta mistään en oo tähän mennessä saanut samanlaista fiilistä kun ratsastamisesta. Se into ja energia mitä siitä saan ja jolla jaksan on ihan käsittämätöntä. Vaikka hullulta kuullostaa voisi sanoa että se on mun henkireikä.
Kaikki se raha ja aika mitä tähän kulutan, kyllä on sen arvoista. Vaikka välillä sitä ajattelee ettei tää millään oo lajina taloudellisesti järkevin vaihtoehto, mutta hemmetti en tästä kyllä vähällä luovu! Sen tunteen voi saada milloin missäkin vaikka näin keskellä metsää. Hevosen kanssa kaksin ja se luottamuksen määrä on upea 💗






Siinä vähän tän hetken ajatuksia. Nautitaan joka päivä siitä mitä on ja eletään täysillä 💗 Kuulemisiin sitten ensi vuonna!

   💗 Julia